Kuinka jakaa Photoshopin Tasopaneeli kahteen näkymään

Pakoon loputonta “vierityshelvettiä”

Valtavissa PSD-tiedostoissa hukkaat mielettömästi aikaa pelkkään vierittelyyn etsiessäsi tasojasi.

Olitpa työstämässä laajoja kuvituksia, monimutkaisia käyttöliittymämalleja (UI) tai tekemässä viimeisiä säätöjä ennen julkaisua, Photoshopin vakiotasopaneeli tuntuu usein pohjattomalta kuilulta.

Kuvittele, että sinun on valittava “Hahmo”-ryhmä aivan listan huipulta ja vertailtava sitä aivan alhaalla olevaan “Kaukainen tausta” -ryhmään. Tai kenties sinun on siirrettävä tasoa näiden kahden välillä. Huomaatko alituisesti pyörittäväsi hiiren rullaa tai kiskovasi epätoivoisena vierityspalkkia edestakaisin?

”Se on liian kaukana…” ”Hukkasin kohdan, jonka kimpussa juuri olin.” ”Hups, pudotin tason vahingossa väärään ryhmään raahauksen lomassa.”

Tämä Photoshopin sisäänrakennetun tasopaneelin luoma “etäisyysmuuri” purkaa merkittävästi työnkulkusi tehokkuutta stressaavalla tavalla.

Vakio-ominaisuuksien asettamat rajoitteet: Ei todellista samanaikaista näkymää

Photoshopista löytyy kylläkin sisäänrakennettu ominaisuus, jonka avulla kankaan (Canvas) voi jakaa lukuisiin eri näkymiin vierekkäin (Ikkuna > Järjestä > Uusi ikkuna kohteelle…).

Valitettavasti ei ole olemassa kuitenkaan minkäänlaista natiiviominaisuutta, jolla itse Tasopaneelin (Layers panel) saisi pilkottua kahteeksi osaan.

Pitkiä listoja ei simppelisti ikinä ole tarkoitettu pantavaksi palasiksi mahdollistamaan samanaikaista valvontaa sen kummastakin, eli ala- ja yläpäästä. Määritellyin asetuksin ainoa ohituskeino säästääkseen paikkaa, merkitsee jatkuvaa sekä silmittömän pientä puurtamista kutistaa sekä avata ryhmiä – joka kerta kun uusia etsii, toinen toisensa perään… jopa se tuottaa pitkittynyttä rasitusta naputtelusta jo itsessään.

Vastaus on tässä: “Dual View” DLLP-laajennuksen avittavana

Me otimme asiat rohkeasti omiin kokeileviin kouriin – poistaaksemme tämän UI-pohjaisen fyysisesti rajallisen rasitteen kertaheitolla kehitimmekin DLLP:n (Dual Linked Layer Panel) – Photoshop-laajennuksen, eli ns. pluginin, mikä sanan varsinaisimmassa mittakaavassa lahjoittaa tekijälleen käyttöön “kaksi vertauskuvallisesti toisimtaan vapautunutta tasopaneelia”.

Yhteispelinä tämän yhden liiankinkin tehokkaan laajennuksen kanssa – voit katkaista palstasi ja samassa silmäyksessä katsella sen poikkeavia näkymiä erikseen. Koskemattomiin rajapintoihin, drag-and-drop suoriutuu raahaamisesta, ilman sen yhdistyksen menettämistarvetta laisinkaan!

1. Puolita vapaavalintaisesti säätönäyttösi viipyillen tai vaakaan… poimi vain se itsellesi omin!

On DLLP kätkettyjen avujensa kanssa voittamattomimmillaan siksi, jotta tämä suoriutuu erkaantumaan riippumattomiin näyttöviipaleisiin (V1 ja V2) aivan mitenkään, vaaka- tahi pystysuoraan halusi viitoittamana.

Sen yhden painalluttavan koskettamisen seurauksena oivallat taitosi taittaa kaikki “Efekti-tasot” paneelisi harjalta V1:een ylhäälle, näkiessäsi sen rinnastuttamaan yhtä-vaikka samaan silmänräpäyselliseen suhteutukseen alas ne kovaonnisten kourissa laahaavat “Tausta-alustat” V2:ssa.

Rullaamisen tarve kaikkinaispiirteisine kauheuksineen vaipunee heittämällä vain surkean elämän surkuteltaviin unelmiin – se laahaamisten tuska kun lakaistaan poikkee samalta etäisyyskartalta!

2. Intuitiivinen eli täysin älyä uhkuva Tasojen Raahaaminen – (Drag & Drop)

Nämä uuden omaksutut puoliskot yllättävän toimivat vapaina itsenäänkin, joskin… molemmissa on kiinni ykseys samaisten koodiensa alaisuuden jakajinakin. Jo pikaistuksissakin V1 harjalta poimit itsellesi tasosi ja ahtaatkin sen suorilta vain puhtaasti tiputtamalla syvimpiin tasoihinsa jotka lepäävät pohjalla V2 raiteissa valmiiksi. Päästä siten vihdoinkin aivoitteleva irti noista katkerimpia virheitä tuoneista kramppeista sormenlipsauksiesi saralla liikutellessasi ruutuavarmaan alas.

3. Vakuuttava yhteispeli yksittäisten filtterien saartaessa tason

Mikä tästä kaikesta tekee peräti tuhoisan vaarallisen apuvälineen verratessaan perinteisiin puurtajiin nähden, astuu kuvioon laatiessasi Kaksoisnäkymään sen itsellisen laadittavan upeilevan Layer Filter (“Tason Filtteri” tai “suodin”) joka ainoimpaan varioituvan leikkauksen pintaan.

Niinpä haluutessasi suodatat pelkkää sankarillista mallinnustasi V1 pintakuvioosi (suodattaessaa esittelemään tasovalikon, josta löytäisit otsikkosanoin “Karakteri / Hahmo”); kun laitat V2 kohdistukseen hakusanayhdistelmään perustuen nimen – se toistaisi alati vain sen haluamasi otsakkeen jolta paljastuukin tasomateriaalista poimitut – kaikkea edustavan ulkokuoret kytkevän “Taustan”. Toki oikealla puolen välissä rehoteliko noiden välissä tasokerrostumia vähintään sen kahden tai peräti satojen mittasuhteessa? Tämänkin edesauttamalla kietoutumat eivät hidasteena tunge häiritsemään vaan toisen ainoan tarkkaavaisen puoliuoren ja raiteillesikin asettununa ohitat vain mieltä raapaisevan kujan – sulaudun edempänänä luoden sitä oivallusta nopeammissakin teoksissasikin yhdistellessä saavutuksiin.

Tiiviistitetty yhteenveto: Mitätöntä sitä hukkaakin vievää selaamista aivan perinpohjaiseen reikä-nollaan!!

“Toivoisin että jollain ilveellä pystyisin eristämään ja jakamaan nämä Photarin Tasopaneelit erilleen…” No niin, olipa kerrassaan se ja eräänlainen jokaikisen vähänkin parempaan pätevästi taideteoksiaan tahkovien pyyntö tai loimun pyyde jota taivasteltiin aina aikojemme hämäryyksiin yltäneiden päiviimme vailla helpotustakin asti, jopa nyt – me olemme realisoineet siihen DLLP valtoimine voimillaan saavuttaneen läpimurron jokaiseen pöytään asti nyt itse konkreettisesti käsinkosketettavaa pelastusvälinettä muuttaneena jotta voitaisimme vastakin todentaa toiston taioilla sen luoman loiston paremman puolestamme!

Aivan jokaikisen vierittelyn tuhlaaminen yksikseen jonkin yksittäisen kuvanriekaleen (tason) varjolta… Se seikka tuhoaa auttamatta vain tuhlantaansa omaa taidettasi rappeuttaen, tuomatta siihen luovuutesikaan sankariteoksiin perättistä siivuakaana kimaltavaa tähtisumua joka eheyttäisi sen lopullisesti vain. Mutta minkävuoksi tyydyt enään pönkittymään ja jäämällä kitumaan huonosti alustuneiden ja rakennuksellisten vajavuusteisten ratkaisujen asettamiin köysiin kiinni, silloin kuin täysimääräävän kykysi ja taiteilija potentiaalinen valjastuminensakin saattaisi olla niin lahoamattomissa tavoitteellisessasi päämäärässä ilman UI:n eli ulkönäkymäsi rajoitusta ja riisuttua käyttöapua – kyetäksesi astuamaan puhtaampienkin keskittyessä vain itsellesikin ominta itseänsä rakastettavankin, luovemmaisen – sekä inspirointien tuottamien rikkauksin värjättynä kohti sinun oikeutettuihin tulosten työpöydällisiin tehtyjen työnhedelmiinki nauttivana työpisteratkaisuihinkia?